Laozin 14. luku

Kiinalainen teksti

shìzhījiànmìngyuē
tīngzhīwénmìngyuē
zhīmìngyuēwēi
sānzhězhìjiéhùnérwéi
shàngjiǎoxiàmèi
shéngshéngmìngguī
shìwèizhuàngzhīzhuàngzhīxiàngshìwèihuǎng
yíngzhījiànshǒusuízhījiànhòu
zhízhīdàojīnzhīyǒu
zhīshǐshìwèidào

 

Käännös

Katsot sitä (Tietä) etkä näe sitä: sitä sanotaan värittömäksi.
Kuuntelet sitä etkä kuule sitä: sitä sanotaan äänettömäksi.
Yrität koskettaa sitä etkä saavuta sitä: sitä sanotaan aineettomaksi.
Näitä kolmea ominaisuutta ei voida tutkia puheen avulla. Siksi ne yhdistetään yhdeksi.
Sen yläosa ei ole valaistu; sen alaosa ei ole pimeä.
Se on ikuinen eikä sitä voida nimetä.
Se palaa olemattomuuteen.
Sitä kutsutaan muodottomaksi muodoksi, kuvattomaksi kuvaksi.
Sitä kutsutaan epämääräiseksi, hahmottomaksi.
Jos menet sitä vastaan, et näe sen kasvoja; jos seuraat sitä, et näe sen selkää.
Muinaisen Tien tarkkailulla voi hallita nykyisen ajan olemassaoloa.
Jos ihminen voi tuntea muinaisten asioiden alkuperän, sanotaan, että hän pitää Tien lankaa käsissään.

Huomautukset

河上公 (Héshàng Gōng): () tarkoittaa ”väritöntä”; () tarkoittaa ”äänetöntä” (tässä mielessä olen käyttänyt sanaa ”afoninen”); (wēi) tarkoittaa ”aineetonta”. Tämä 河上公 (Héshàng Gōng)n selitys vahvistaa 德清 (Déqīng), B, C, 列御寇 (Liè Yùkòu) jne.

Kirj. ”non possunt interrogationibus penitus investigari”. 刘劼夫 (Liú Jiéfū): Yleensä, kun et löydä jotakin, mitä etsit, löydät sen joskus kysymällä (诘问, jiéwèn) muilta. Näin ei ole näiden kolmen asian kanssa. Voisit kysyä muilta loppuun asti elämäsi, etkä silti saavuttaisi tai ymmärtäisi niitä. Mutta jos luopuu omasta ymmärryksestään, jos riisuu ruumiinsa, niin ymmärtää ne, eli ymmärtää n (Dào), jonka ominaisuuksia ne ovat.

河上公 (Héshàng Gōng): Nämä kolme asiaa, eli tämä värittömyys, tämä äänettömyys, tämä aineettomuus, eivät voi ilmaista suulla eikä kirjoittaa ylös.

B: Niitä ei voida tutkia puheen avulla eikä erottaa toisistaan. E: Nämä kolme sanaa (adjektiivit) (), (), (wēi) ilmaisevat samalla tavalla tyhjyyden ja aineettomuuden ajatuksen. Itse asiassa näkymätön ei eroa kuulemattomasta tai kosketuksesta tuntemattomasta. Siksi näitä kolmea ominaisuutta ei voida erottaa toisistaan. Ne yhdistetään yhdeksi ominaisuudeksi (joka on tyhjyys, aineettomuus), koska, kuten olemme nähneet, ne antavat erikseen ja yhdessä ajatuksen tyhjyydestä ja aineettomuudesta.

尹喜 (Yǐn Xǐ): Nämä kolme ominaisuutta muodostavat pohjimmiltaan yhden ja saman asian (yhdistämällä ne ne osoittavat n (Dào) aineettomuuden). Ihmiset käyttävät pakostakin näitä nimiä sanoakseen, että (Dào) karkaa näkö-, kuulo- ja tuntoaisteilta, joilla he haluaisivat sen etsiä.

列御寇 (Liè Yùkòu): Kaikki aineelliset asiat ovat valaistuja ylhäältä ja pimeitä alhaalta. Mutta lla (Dào) ei ole ylä- eikä aluetta; sen vuoksi se ei ole ylhäällä valoisampi eikä alhaalla pimeämpi.

佛傀子 (Fóguīzǐ): Ilmaisu 精精 (jīngjīng) tarkoittaa ”keskeytymätöntä, joka ei koe loppumista tai keskeytystä”.

A: Sitä ei voida määritellä värin, äänen tai muodon perusteella. Sitä ei voida erottaa viidestä väristä; sillä ei ole ääntä tai sointua, joka vastaisi viidestä musiikillisesta nuotista; sillä ei ole ruumista, jonka mittaa tai muotoa voisi osoittaa.

B: Sitä voidaan liittää olemattomuuteen. D, E: Muodot, joilla on muoto, kuvat, joilla on kuva, ovat aineellisia olentoja. Sanat ”muodoton muoto, kuvaton kuva” viittaavat hon (Dào). D: Sanotaanko, että se ei ole olemassa? Mutta olennot tarvitsevat sitä syntyäkseen ja muodostuakseen. Sanotaanko, että se on (aineellisesti) olemassa? Mutta sen ruumista ei havaitse. Siksi 老子 (Lǎozǐ) kutsuu sitä muodottomaksi muodoksi ja kuvattomaksi kuvaksi.

B: Se on kuin olemassa ja kuin ei-olemassa. Sitä (D) ei voida määrittää.

Kirj. ”non vides ejus caput, non vides posteriorem ejus partem”. B: Eli: et löydä sille alkua eikä loppua.

E: 今之有lla (jīn zhī yǒu) ”nykyaikaisella olemassaololla” 老子 (Lǎozǐ) tarkoittaa nykymaailman asioita. Hyvän hallitsemisen vuoksi täytyy (E) levätä ehdottomassa rauhassa, joka sulkee pois kaiken toiminnan. Tämä on sitä, mitä kirjoittaja kutsuu muinaisen Tien tarkkailuksi. H: Se, mikä tekee Pyhän ansioista, on, että hän hallitsee vuosisataa, maailmaa, tämän hienovaraisen n (Dào) avulla.

B: Muinaisina aikoina kaikki asiat saivat alkunsa siitä, jolla ei ole alkua (, Dào). Jotkut kommentaattorit (E, H) uskovat, että ilmaisu 谷神 (gǔshén) viittaa muinaisen ajan hon (Dào).

B selittää sanat 道纪 (dàojì) ilmaisulla 道之端绪, kirj. ”Tien alkujuova” (Dào zhī duānxù).