Laozin 52. luku

苏子由 Sū Zǐyóu: Kun 道 dào ei vielä ollut nimellä varustettu, olennot saivat siitä periaatensa; kun sillä oli nimi (kun se sai nimen Tao), olennot saivat siitä elämänsä. Siksi Taoa kutsutaan ensin periaatteeksi ja sitten äidiksi. Sanat "sen lapset" viittaavat kaikkiin olentoihin. Pyhä tuntee kaikki olennot, koska hän on yhdistynyt 道 dào:n kanssa, samoin kuin äidin kautta tuntee lapset. Mutta vaikka hänen harvinaisen varovaisuutensa antaa hänelle tuntea kaikki olennot, hän ei koskaan unohda Taoa. Siksi hän säilyttää uskollisesti heidän äitinsä (Tao) koko elämänsä ajan. Nykyajan ihmisten ongelma on unohtaa Tao ja pyrkiä ahneasti asioihin ja esineisiin, jotka miellyttävät aistejaan.

E: Kaikki maailman asiat ovat esillä silmien edessä. Koulutetuista ihmisistä on niitä, jotka eivät tunne niitä; silloin he säilyttävät edelleen monia epäilyksiä. On niitä, jotka tuntevat ne, mutta epäselvästi ja epävarmasti. He eivät voi omaksua olentojen äitiä (Taoa); he poikkeavat vähän niistä, jotka eivät tunne olentoja. Mutta kun ihminen tuntee lapset (olennot), hän tuntee samalla heidän äitinsä (Tao), eikä ole mitään maailmassa, mitä hän ei tunne. Mutta se, joka omistaa äidin, ei halua vain tuntea lapsia; hän haluaa säilyttää äidin (Tao).

Jos ihminen tuntee lapset ja ei säilytä äitiä, hän jättää pääasian (Tao) ja juoksee takaa sivuseikkoja (luomuksia), ja hän tuhoaa lopulta elämänsä tuhansilla tavoilla. Vaikka hän voisi omaksua taivaan ja maan tietämyksellään, muotoilla kymmenen tuhannen olennon taitonsa, tunkeutua merien sisään voimallaan, hän ei ansaitse mitään kunnioitusta.

E: Se, joka säilyttää olentojen äidin (harjoittaa jatkuvasti 道 dào:ta), on kuin puu, jolla on syvät juuret ja vahva runko; hän omistaa taidon kestää pitkään.

E: 易经 Yìjīng:n mukaan sana 兑 duì tarkoittaa suuta 口 kǒu. On suljettava suu, jotta sisäiset asiat eivät pääse ulos. Silloin, sanoo 刘戒夫 Liú Jièfū, sydän ei eksy, kun se haluaa olla yhteydessä aisteihin.

Kirjallisesti: "Jos hän sulkee ovet". H: Sana 门 mén "ovet" tarkoittaa tässä korvia ja silmiä. H: Jos ihminen antaa vetää musiikin makua tai kauneuden rakkauden mukana ja unohtaa palata takaisin, hän seuraa olentoja ja kapinoi luontoaan vastaan. Hänen täytyy keskittää kuulo ja näkö sisäisesti. Siksi 老子 Lǎozǐ neuvoo häntä sulkemaan korvat ja silmät, jotta (E) ulkoiset asiat eivät pääse hänen sieluunsa. Jos hän toimii näin, hän voi koko elämänsä ajan käyttää Taoa ja ei koskaan tunne väsymystä. Mutta jos hän antaa aisteilleen viedä itsensä ja ei palaa oikealle tielle, hän menettää sydämensä olentojen vaikutuksen alaisena, ja hän ei voi pelastua koko elämänsä ajan.

A selittää sanat 济其事 jì qí shì (kirj. "auttaa hänen asioitaan") "lisää toiveitaan". Tämä tulkinta tuetaan 李斯 Lǐ Sī:n ja monien muiden kommentaattorien toimesta.

E: Jos ihminen avaa suunsa (A: ja lisää toiveitaan), hän pian vetää kohti kuolemaa ja ei voi koskaan pelastua.

E: Jos ihminen näkee asiat vain, kun ne ovat puhjenneet julki, on selvää, että hänen mielensä ei pysty tuntemaan sitä, mikä on kaikkein hienointa. Mutta (A) se, joka näkee onnettomuuden ja häiriön näkymättömät alkut, ei voi (B) sokeutua ulkoisilla asioilla. Siksi häntä kutsutaan valaistuneeksi.

A: Se, joka säilyttää voiman, ei ole pitkään vahva; se, joka säilyttää 柔 róu:n, tulee vahvaksi.

C: Jos ihminen heikkenee ulospäin, hän vahvistuu sisäisesti.

Voit nähdä, luvuissa LXXVI ja LXXVIII, miten 老子 Lǎozǐ osoittaa heikkojen asioiden ylivoiman vahvojen asioiden suhteen.

刘戒夫 Liú Jièfū: Jos ihminen käyttää Tao’n loistoa nähdäkseen luomusten näkymättömät liikkeet ja välttääkseen niiden vaikutuksen, jos hän palaa Tao’n valoon täydelliseen rauhallisuuteen, hän ei avaa suuta, korvia eikä silmiä eikä lisää toiveitaan; hän ei joutuisi parantamattomaan epätoivottuun tilaan. Mitä onnettomuuksia hän voisi pelätä?

Toisin 李斯 Lǐ Sī: Tao voidaan nähdä puuna, jonka valo on juuri, ja sen valon säteily on oksat. Nämä oksat jakautuvat ja tuottavat ihmisessä näkökyvyn, kuuloaistin, hajuaistin, tunteen. Tao virtaa juurista oksille. Opiskelu lähtee oksista etsimään juuria. Siksi 老子 Lǎozǐ sanoo: Jos ihminen käyttää Tao’n loistoa ja palaa sen valoon, tätä kutsutaan kaksinkertaiseksi valaistumiseksi.

Tämä kohtaus on saanut monia tulkintoja. Minä rajoitan itseni vain pääasiallisimpiin.

G: Ilmaus 习常 xí cháng tarkoittaa samaa kuin sanat 识明 shí míng "olla kaksinkertaisesti valaistunut", luvusta XXVII. E: Sana 习 xí tarkoittaa 重 chóng "kaksinkertaista". 李斯 Lǐ Sī: Sana 常 cháng tarkoittaa tässä valoa, 明 míng (joka säteilee Tao:sta).

Toisin A: "Tätä kutsutaan 'harjoittamaan ikuista Taoa'". A:n painos sisältää 习常 xí cháng "harjoittaa Taoa" sen sijaan, että 习常 xí cháng.

Hän uskoo myös, että 常 cháng "ikuisuus" tarkoittaa Taoa; lisäksi hän selittää sanan 习 xí "perivän". Todellinen ja ikuinen Tao on saatu alusta alkaen; mutta tavalliset ihmiset eivät voi säilyttää tätä perintöä ja hylkäävät sen. Jos ihminen seuraa 老子 Lǎozǐ:n neuvoja, voidaan sanoa, että hän säilyttää Tao’n perinnön.

苏子由 Sū Zǐyóu uskoo, että sana 常 cháng tarkoittaa tässä ihmisen pysyvää, ikuista luontoa. "Silloin, sanoo tulkitsija, hän säilyttää ikuisen luontonsa keskeytyksettä ja täydellisessä puhtaudessaan".

Näet, että 苏子由 Sū Zǐyóu ja kommentaattori H ottavat sanan 习 xí merkitykseksi "jatkaa, säilyttää".