Laozin 37. luku

Tao harjoittaa jatkuvasti toimimattomuutta, ja kuitenkin ei ole yhtään olentoa maailmassa, jota Tao ei olisi tuottanut.

Filosofi 列子 Lièzǐ sanoo: Se ei ole tietoinen eikä kykyinen, ja kuitenkin ei ole mitään, mitä se ei tietäisi tai kykenisi tekemään. Tämä ajatus on sama kuin 老子 Lǎozǐ ajattelussa.

Jos kuninkaat voivat säilyttää Tao:n, eli jäljitellä sitä ja harjoittaa toimimattomuutta, kaikki olennot kääntyvät heidän esimerkillään, eli harjoittavat toimimattomuutta.

Sana 作 zuò tarkoittaa "liikkua, aloittaa liikettä". Sana 镇 zhèn tarkoittaa "pitää jotakin rauhallisena, estää liikettä". Pitkän ajan kuluttua kansan kääntymisen jälkeen heidän tunteensa ja halunsa alkavat jälleen liikkua sydämessään, ja tapakulttuuri muuttuu. Jotkut haluavat kaunistaa luonnollista ja totuudenmukaista, toiset haluavat monimutkaista yksinkertaisimpia asioita, ja vähitellen kiinnitetään huomiota vaikuttaviin ulkoasuun. Mutta Pyhä voi nähdä tämä puute varhain ja estää sen alkuvaiheessa. Silloin hän rajoittaa sitä yksinkertaisen nimettömän aineen avulla (Tao:n avulla; eli harjoittamalla toimimattomuutta ja saaden kansan harjoittamaan sitä, hän rajoittaa ihmisten hallitsemattomien intohimojen kiihkeytymistä). Mutta jos ihminen olisi halukas haluamaan sitä (haluamaan Taoa), se olisi edelleen haluamista; siksi on täysin välttämätöntä, ettei sitä haluta. Silloin (eli kun ei halua edes Taoa), on saavutettu rauhan ja rauhallisuuden huippu. Kun ihmisen sydän ei enää halua mitään, se korjaa itsensä. Tämän haluttomuuden leviäminen koko valtakuntaan korjaa valtakunnan itsestään.

Sana 将 jiāng (yleisesti tulevaisuuden merkki) tarkoittaa tässä "on välttämätöntä, pitää olla". (Ks. minun 孟子 Mèngzǐ -käännöksen laitos I, 91, 7; ja 老子 Lǎozǐ, luku XXXII, n. 291.)

F:n mukaan pitää muodostaa 以不欲 yǐ bù yù静 jìng, kirjaimellisesti: "ei-haluamisen avulla (tulee) rauhalliseksi".